Tarkoitukseton tapahtuma - voiko sellaista olla?

SE, että olen olemassa, on mielestäni maailmankaikkeuden ihmeellisin asia. Tai ei se, että olen olemassa, vaan oikeastaan se, etten tiedä, MIKSI olen olemassa. Mitä järkeä on olla olemassa, jos ei tiedä miksi on olemassa? Mitä järkeä minun on tehdä arkipäivän askareita, kun en edes tiedä, miksi olen täällä? Enhän edes tiedä, kuka olen, saati mikä olen. Mielestäni on mieletöntä olla pohtimatta kaiken aikaa sitä, miksi olemme täällä. Kukaan meistä ei varmuudella tiedä vastausta edelliseen kysymykseen. Moni uskoo tietävänsä, mutta minäkin uskon, että huomenna paistaa aurinko. On sanoinkuvaamattoman käsittämätöntä, ettemme tiedä, miksi olemme olemassa! Viidessä minuutissa osaan tehdä elämää, mutta minulla ei silti ole pienintäkään ajatusta siitä, miksi osaan lisääntyä. Aivan mieletöntä on myös se, etten tiedä, mitä elämä itsessään on. Enhän edes tiedä, miten ruumiini (kulkuneuvoni) tarkalleen toimii. Olen elävistä soluista koostuva sekametelisoppa. Minun sisälläni on kuulemma luurango! Sisälläni on myös hirveä määrä nestettä ja ties mitä. Kivaa. Olen miljoonien jopa miljardien elollisten symbioosi. En ole minussa yksin; minä olen me. Tunnen itseni vain heikosti ja noita muita en tunne lainkaan. Tietävätkö bakteerit ja kumppanit, että asuvat minun sisälläni? (Asummeko mekin jonkin sisällä?) Haisen pahalle ja räyhään minkä ehdin. Ympärilläni viilettävät, minulle näkymättömät, virukset ja bakteerit yrittävät tehdä olonsa mukavaksi sisälläni. Tunnen sydämmeni sykkivän sisälläni. Se kuulemma pumppaa verta ja kuljettaa siten keuhkojen kautta happea ruumiiseeni, joka jopa osaa korjata itseään! Korjata itseään! Siis aivan uskomatonta! Miten minä saan tuon kaiken aikaan? Kyllä minä olen ihmeellinen! Ja jossakin vaiheessa kuolen ja minusta tulee madonruokaa. Yritä nyt sitten selittää uteliaalle lapselle, mitä on kuolema. Miten helkkarissa pystyn kertomaan lapselleni, mitä kuolema on, kun en edes tiedä, mitä elämä on? Come on God! Auta nyt vähän! Minusta on PÄÄTÖNTÄ kuolla ilman, että tiesi miksi eli! Kaikki me olemme syntyneet ja ainakin toistaiseksi kaikki ketkä syntyvät, kuolevat. Jos haluaa kuolla, on ensin synnyttävä. Kuolemalla ja elottomalla on suuri ero. Jotkut elolliset elävät vain muutaman sekunnin ja toiset pari tuhatta vuotta. Kaikki on suhteellista. On hyviä bakteerin elämiä ja on hyviä mammuttipuiden elämiä.

Elollinen ja Eloton. Noilla kahdella on selvästi jokin juttu meneillään! Mielestäni KAIKEN voi jakaa elottomaan ja elolliseen. Jos joku ei tiedä niiden eroa, niin lukekoon sen Wikipediasta. Mutta, miten voin tietää elottoman ja elollisen eron, kun en loppupeleissä edes tiedä, mitä eloton ja elollinen ovat? Mutta vaikka en tiedä, mitä nuo ovat, voin silti jakaa kaiken elottomaan ja elolliseen. Hullu yritys, mutta palassa marmoria ja omatekemässä ihmislapsessa on havaittavissa huomattavia eroja. Ja sitten, kun kaikki on jaettu kahteen osaan, voidaan alkaa seurata miten ne kehittyvät. Mitä aika saakin aikaan! "Maailmankaikkeudellamme" on yksi hyvin mielenkiintoinen ominaisuus, nimittäin liike. Kaikki etenee, maailmankaikkeus kehittyy. Elotonkin muuttaa tiedostamatta muotoaan; tähtien luhistuessa kasaan ja tuulen puhaltaessa aavikolla. Mutta vielä mielenkiintoisempaa on elämän kehittyminen.

"Maailmankaikkeudessamme" on siis elämää. Ainakin maapallolla on elämää, se on todistettavissa. Ja jos osaa hieman laskea, niin todennäköisyys on paljon suurempi, että elämää on myös muualla, eikä vain tällä planeetalla. Ja kaiken lisäksi, miksi luoda näin sanoinkuvaamattoman suuri paikka vain meitä varten? Oli miten oli, alussa oli kuulemma pimeetä tyhjyyttä ja sitten pamahti ja plasma muuttui molekyyleiksi ja sittenhän syntyikin jo Hitler, joka uskoi tekevänsä oikein murhauttamalla miljoonia itsensäkaltaisia. Syntyiko mk (mk=maailmankaikkeus) tarkoituksella vai tarkoituksetta? Se on minulle periaatteessa ihan sama, mutta jos se syntyi tarkoituksella, voimme kysyä miksi, miksi se syntyi. Minusta elämän suurin arvoitus on juuri se, että onko elämällä tarkoitusta. Miksi? Jos meillä on tarkoitus, on meidät luotu. Joku on tehnyt meidät tarkoituksella. Tapahtuma on tahdottu. Tarkoituksettomaan palaan myöhemmin. Jos Luoja loi tarkoituksella meidät, on meillä merkitys. Tadaaa! Voimme vain toivoa, ettemme ole koe-elämää, kuin rotat laboratorioissamme. Jos joku (Luoja) EI luonut meitä, ei meillä välttämättä ole tarkoitusta. Se riippuu siitä, miten mk sai alkunsa.

Voisiko mk:n syntyminen olla vahinko? Jos olisi, niin oliko se myös vahinko, että mk:mme sisälsi parametrit - luonnonlait, jotka mahdollistivat elämän syntymisen? Kiistämätön fakta on se, että Luonnonlait, tässä maailmankaikkeudessa, mahdollistavat elämän syntymisen. Elottomasta muodostuu elollista. Tuo kuulostaa ihmeeltä. Me olemme täällä. Piste. Onko mk kuin kohtu, joka synnyttää elämää? Tai voihan mk:sia olla useita, jopa erilaisia, joissa vallitsee eri olosuhteet, joihin joko kehittyy tai ei kehity elämää tai siellä tapahtuu jotain aivan muuta. Olisikohan muissa mk:ssa aina elotonta materiaa? No kuitenkin voihan myös olla niin, että Luoja loi tämän paikan ja lähti sitten lomalle! Jos näin olisi: LUOJA EI VÄLITTÄISI YKSILÖISTÄ.

Tuolloin häntä todennäköisesti kiinnostaisi vain itse elämä ja sen jatkuminen. Tappelemmehan me (kaikki elolliset) täällä toistemme lihasta! Mutta mitä järkeä tuossa on? Voisiko näin olla? No, kyllä tuohon edelliseen tulee kummasti järkeä, kun kuulee kuinka monta tuhatta lasta planeetallamme kuolee päivittäin aliravitsemukseen plus kaikki muu törkeys siihen päälle. Mikä korkeampi tarkoitus tällaiseen käyttäytymiseen voi sisältyä? Vai olemmeko täällä vain viihdyttämässä kaikensaanutta ja kaikenosaavaa Luojaa kuin Big Brother-ohjelmassa? Vaimoni puhuu usein suojelusenkeleistä. Miksei ne saatanan pulskat suojelusenenkelit koskaan Afrikkaan eksy? Ah, niitä onkin vain kourallinen! Vai pitivätkö ne ruokataukoa silloin, kun bussillinen lapsia lentää ilmaan itsemurhapommittajan vauhdittamana.

YKSI KUOLLUT LAPSI ON LIIKAA!

Kun kuolen ja "pääsen" taivaaseen, toivon pääseväni tapaamaan Luojaa. Toiseksi toivon, että hän olisi mies, koska silloin potkaisisin häntä munille, kaikkien niiden kuolleiden viattomien lapsien takia, vaikka sillä uhalle, että joutuisin helvettiin. Monelle ihmisellehän koko elämä on pelkkää helvettiä, joten ei se nyt oikeassa helvetissä paljon kauheampaa voisi olla! Eivätkä he edes tienneet miksi elivät! Meidän pitää haastaa Luojamme oikeuteen! Kukaan oikea isä (tai äiti) ei jättäisi lapsiaan yksin! Se siitä taivaan isästä! Saatanan r****u! Vai oletko Sinä kuollut ja sen takia olemme yksin? Sitten saisit anteeksi.

Mihin jäinkään?

Periaattessa AINA on täytynyt olla jotakin. Onhan mk:ta ennen oleva "tyhjyyskin" täytynyt syntyä jotenkin. Kuka loi ei-minkään?

Anyway, alussa aikaa kului. Todennäköisesti miljardeja ihmisvuosia. Miljardi vuotta on sellainen asia, että menen takuuseen siitä, ettei kukaan IHMINEN pysty tietoisesti sisäistämään, kuinka pitkä aika on miljardi vuotta. Ihmisen koko elämä ei ole edes murto-osaa miljardista vuodesta. Yksi työkaverini on harras uskovainen ja hän sanoi, että miten elottomasta materiasta voi syntyä yhtään mitään; eihän hiekkalinna rannalla itsestään synny. No ei varmasti synny, MUTTA jos annat hiekkakasalle pari miljardia vuotta aikaa kehittyä räjähtelevien tähtien ja vahvan radioaktiivisensäteilyn keskellä, niin palataanpa sitten asiaan.

Keskustelu mistään asiasta ei ole turhaa, mutta unohdetaan nyt kuitenkin tuo maailmankaikkeuden fyysinen kehittyminen, koska siihen sisältyy liikaa ydinfysiikka, josta en ymmärrä mitään.

TIETÄÄKÖ JOKU SUORALTA KÄDELTÄ, MIKSI OLEMME TÄÄLLÄ?

Jos tietää, niin päästäkööt minut ja muut pahasta :)=

Jos ette tiedä, niin nyt tarvitsen apuanne! Te tarvitsette apuanne! Auttakaa itseänne! Istuttehan samassa laivassa, kuin minä ja muut elolliset. Katsokaa televisiosta vähemmän hömppää; se tekee hölmöksi! Rientäkää pohtimaan! Karkeloikaa ajattelemaan! Onko "maapallollamme" rehellisesti sanottuna yhtään ihmistä, jota ei oikeasti kiinnosta tietää, mikä on ja miksi on? Voi olla, että moni ei pohdi (jaksa, viitsi tai ehdi) asiaa, mutta loppupeleissä uskon, että kaikkia kiinnostaisi tietää tämä kyseinen pikkujuttu.

Miettikää miksi olemme täällä? KERTOKAA SIITÄ MINULLE!

Kaikki kelpaa! Uskomukset, teoriat, "tiedot", vitsit, vähemmän vitsikkäät ideat! Yritetään yhdessä ratkaista tämä ongelma, että päästäisiin henkisesti kehittymään eteenpäin! Yrittäkää unohtakaa "tiedot" uskonnoista, joilla teitä on aikojenne alusta alkaen aivopesty, tai siis ainakin niiden yksityiskohdat. Siis miksi olemme täällä? Mitä Luoja voisi saada meistä irti? Onko meistä huvia vai hyötyä Hänelle? Lähdetään siitä, että olemme "oikeasti" olemassa, vaikka emmehän me tuotakaan voi aukottomasti todistaa. Jokainenhan meistä näkee maailman omilla silmillään. Joku on värisokea, toinen kuuro. Me kaikki aistimme yhteisen maailmamme erilaisena, mutta keskitytään siihen, miksi olemme täällä, olivatpa aistimme sitten minkälaiset tahansa. Ehkä jollakin on jokin ylimääräinen aisti, jolla hän pystyy "haistamaan" enemmän kuin me muut. Kertokoon hän siitä.

VÄITÄN, ETTEI TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA TAPAHDU MITÄÄN TARKOITUKSETTA.

Luonnonlait; syy ja seuraus, pitävät siitä huolen.

NÄIN OLLEN, MINÄKÄÄN EN PYSTY TEKÄMÄÄN MITÄÄN TARKOITUKSETTA.

Kaikella on tarkoituksensa. Liikkeellä on tarkoitus. Materiaalilla on tarkoitus. Luonnonlaeilla on tarkoitus. Ja kaikkein mielenkiintoista on se, että kaikilla tapahtumimilla on tarkoitus.

TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA EI VOI TAPAHTUA MITÄÄN ILMAN TARKOITUSTA.

1. Pystytkö sinä tekemään jotakin, millä ei olisi tarkoitusta? Pystytkö tekemään jotakin ilman syytä?

VÄITÄN KIVEN KOVAA, ETTEI MITÄÄN VOI TAPAHTUA ILMAN TARKOITUSTA TÄSSÄ MAAILMANKAIKKEUDESSA.

TODISTAKAA, JOS OLEN VÄÄRÄSSÄ!

Näin ollen meillä ja maailmankaikkeudella olisi tarkoitus, koska olemme tapahtumien seurauksia. Maailmankaikkeus syntyi tarkoituksella, koska se on olemassa. Elämä syntyi tarkoituksella, koska se on olemassa. Me olemme täällä todistamassa olemassaoloamme, tapahtumia. Me olemme osa tapahtumaketjua. Luonnonlait mahdollistavat mahdottoman. Tämän maailmankaikkeuden Luonnonlait ja monta miljardia vuotta mahdollistavat siis elämän syntymisen, tarkoituksella, koska mitään ei voi tapahtua ilman tarkoitusta. Aika jännä juttu. Atomit itsessään ovat elottomia. Niiden syntyminen nykytiede osaa selittää uskomattoman tarkasti. Molekyylitkin ovat vielä elottomia ja niidenkin synty osataan selittää sönköttämättä. Mutta en Solut? Niiden syntyminen onkin jo sitten paljon vaikeampaa. Solut ovatkin eläviä rakennuspalikoita. Miten ne, eli elämä, on syntynyt, sen tulee tiede takuulla ajan kulueessa yhtälailla selvittämään, mutta että miksi, miksi on elämää? Miksi - on, ei vain minun kaikkein lempi kysymyssanani, vaan myös mielestäni koko maailmankaikkeuden tärkein ja syvin kysymys, inspiraation lähde ja kaikkien tekojen alku ja todennäköisesti loppu.

USKON, että näin on.

Äskeisellä lausahduksella väitän todistavani, että elämällä on tarkoitus. Koska, jos jotakin on olemassa, materiaalista tai immateriaalista, täytyyhän sillä olla jokin syy tapahtua. Ajatuksilla on syynsä. Maailmankaikkeuden laajenemisella on syynsä. Pieremisellä on syynsä. Pahoilla teoillakin on omat, vaikkakin arveluttavat, syynsä.

Elämän syntyminen on tapahtuma, näin ollen sillä täytyy olla tarkoitus. Tämä "paikka" sallii elämän syntymisen. Paikalla on syynsä. Sallimisella on syynsä. Elämällä on syynsä ja syntymisellä on syynsä.

JA ALUN LOPUKSI KYSYNKIN: MIKSI LUODA MITÄÄN ILMAN TARKOITUSTA?

Koska mitään ei tapahdu ilman syytä, enkä näin ollen voi tehdä mitään ilman tarkoitusta, NIIN MIKSI MINÄ, SIIS MINÄ, LOISIN MITÄÄN ILMAN TARKOITUSTA?

En tiedä onko Luoja olemassa. En väitä, että olisi, koska minulla ei ole siitä mitään todisteita. Näin ollen, koska jotakin ei ole, ei sillä olemattomalla tarvitse olla tarkoitusta eli syytä olla olemassa.

Mutta me olemme täällä todistamassa tekemisiämme ja tapahtumiamme.

ACHTUNG:

Vai voiko (joku tai mikä) tarkoituksella luoda jotakin tarkoituksetonta? Todennäköisesti SE, jolla olisi kyky luoda, ei loisi mitään tarkoituksetonta, ellei sillä olisi tarkoitusta.

ACHTUNG-ENDE.

Miksi Luoja siis loisi mitään tarkoituksetta, koska emmehän mekään tee mitään tarkoituksetta! Ja jos lähdemme siitä, että olemme olemassa, on meidät luotu, ja näin ollen meillä on tarkoitus. Mikähän tarkoituksemme syvempi merkitys voisi olla? Lähdetään siitä, että Luoja on hyvä. Pahuuden päälle ei voi rakentaa mitään kestävää, koska loppupeleissä paha olisi myös pahalle paha ja jossakin vaiheessa ei enää olisi yhtään mitään (alles tot). Joten hyvä rules! Se on kehittävää! Se työntää meitä yhdessä eteenpäin! Jos Luoja on siis olemassa, on hän sanoinkuvaamattoman kyvykäs ja viisas, ja jos muutamat meistä ihmisistäkin ovat hyviä, niin uskon todellakin, että Luoja voi olla hyvä. Mutta, jos hän siis on Kaikkivaltias Jumala ja hyvä sellainen, niin mitä hyvää hän näkee bussiautollisessa kuolleita lapsia? Jotkut kiihkouskovaiset kehtaavat väittää, että tällaisilla teoilla olisi korkeampi tarkoitus. Näin piti tapahtua, he huutelevat! Mikä tarkoitus on kuoliaaksi raiskatulla pikkutytöllä? Näiden ihmisten Luoja ei ainakaan olisi hyvä, ellei nyt ihan sentään sadisti. Mitä ajetaan takaa kaikkirakastavalla, kaikkivoipalla taivaan isällä? Kuinka syvä on tuon isän rakkaus kuoliaaksi raiskattuun pikkulapseen? "Normaali" isä suojelee lastaan! Ja miksi muuten puhutaan isästä? Minulta meinaa tippua metrinmittainen tukka päästä, kun kuulen puhuttavan taivaan isästä. Jos Luoja on olemassa, niin kyllä minä sen enemmän naiseksi kuvittelen, kuin mieheksi. Mutta taivaan isän tarinathan ovatkin kaikki miesten kirjoittamia. Eihän se olisi ollut muille miehille hyväksi nostaa nainen miesten yläpuolelle. Kyllä se kirjailija-mies olisi nopeasti äijä-kavereidensa taholta tervattu ja pyöritelty höyhenissä.

HUOM! Tässä kirjoituksessa minä en halua ottaa kantaa tapahtumien ja tekojen moraaliseen sisältöön. Se on oma ulottuvuutensa. Haluan keskittyä selvittämään kaikkien tapahtuminen olemassaolon tarkoitusta.

VÄITÄN MYÖS, ETTÄ KAIKKI KIRJAT OVAT IHMISEN KIRJOITTAMIA.

Tarkoitan, että kaikki koskaan kirjoitetut lauseet ovat vain ja ainoastaan ihmisten mielikuvituksen ja tietämättömyyden aikaansaannosta. SE selittäisi niin paljon, ja SE olisi äärettömän järkeenkäypä "syntyselitys" kaikille niille tuhansille uskoille, jotka maailmallsa reuhkaavat vapaasti. Naurettavinta on mielestäni se, että jotkut tulkitsevat uskontoaan niin, että taivaassa odottaa ties kuinka monta neitsyttä sitä, joka tappaa epäuskovaisia. Siistiä! Mutta yksi looginen ongelma tossa on. Jos ne typykät ovat edelleen satojenkin vuosien jälkeen vielä neitsyitä, niin eihän heihin saa kajota. Äijät joutuvat seisomaan muna pystyssä tyttöjen vieressä ja nielemään himonsa, koska eihän onanoina saa. Minusta tuo paikka kuulostaa enemmän helvetiltä, kuin taivaalta. Ja eihän tuollaisia loruja kukaan muu usko, kuin nälkäinen ja kouluttamaton ihminen. Väitänkin, että jos kaikilla olisi tarpeeksi (ei siis liikaa), ruokaa ja koulutusta, ei sotia olisi.

En todellakaan aliarvioi henkistä maailmaa ja niitä, jotka uskovat tietävänsä. Mutta maalaisjärjestä ei saa luopua.

Tähän väliin kysymys:

MIKSI USKOTTU TIETO PAINAISI LUOJAN SILMISSÄ ENEMMÄN KUIN TIETO?

Ne, jotka uskovat tietävänsä, uskovat vain tietävänsä. Eivät he tiedä. Miksi uskottu tieto olisi siis tietoa parempaa? Ei uskotulla tiedolla kuuhun lennetä. Ei uskotulla tiedolla lääkkeitä valmisteta. Mutta kaikkien uskontojen mukaan, sillä on suuri merkitys. Minä uskon, ettet sinä ole tyhmä. Onko tuo tietoa vai epätietoa?

Vanha sanonta sanoo, että usko siirtää vuoria. Se pitää paikkansa, koska tiedolla ja uskotulla tiedolla on sama vaikutus. Joissakin tapauksissa uskottu tieto painaa jopa enemmän kuin itse tieto. Jos miljoonat ihmistä uskovat, että juutalaiset ovat pahoja, niin tuleeko uskosta totta? Naurettavaa! Mutta koska uskontoja ja muuta hengellisyyttä on maailmassamme niin valtavasti, täytyy sillä olla merkitys. Miksi luoda siis mitään ilman tarkoitusta? No, tässä tapauksessa, uskonnot luovat pohjan sille tiedolle, joka meiltä puuttuu, ja jota minä olen etsimässä. Olla tarkoitukseton on ehkä pahinta, mitä olla voi. Monet tekevät yksinäisyydessään itsemurhan, kun heistä ei kukaan välitä. On kauheaa katsella surullisia ihmisiä kauppojen kassoilla ostamassa kaikkea "tosi" tarpeellista.

Elämme, mutta emme tiedä miksi.

Olemme kaikki elollisia.

Sille, joka ei nosta ihmistä muiden elollisten yläpuolelle, niin kuin minä, olemme kaikki eläimiä. Bakteereista ihmisiin. Olemme kaikki yhtä ja samaa orgaanista massaa, joka pystyy lisääntymään. Koostumme elottomista atomeista - eikö olekin upeeta ymmärtää, että koostuu elottomista rakennuspalikoista :)= Ei tämä "tieto" minua häiritse, päinvastoin. Minä osaan tehdä elämää! Mahtavaa! Mutta en todellakaan tiedä, miten homma oikeasti toimii. Mutta sen tiedän, että meillä on mahdollisuus olla jotakin suurempi kuin pelkkää elotonta elollista massaa. Me emme vain syö ja nuku, vaan me myös näyttelemme, unelmoimme ja lennämme kuuhun. Toteutamme valitettavasti edelleen aivan liikaa viidakon lakeja, vaikka meillä olisi mahdollisuus nousta niiden yläpuolelle. Olla yhdessä jotakin suurempaa! Me emme ole täällä yksin, se pitää muistaa. Planeettamme sotkeminen on minusta maailmankaikkeuden tyhmintä puuhaa! Kuka nyt omaa olohuonettaan tahallaan sotkisi. Ensin ajatellaan yrityksen voittoa ja sitten vasta ympäristöä.

Jos Luoja on olemassa, hän varmasti haluaa pian päästä meistä eroon, koska tuhoamme hänen kauniin planeettansa. Aivan naurettavia pikkusieluja nuo meidän johtajat. Ryntäillä nyt noin rahan perässä ja lähetellä muna pystyssä rivoja viestejä toisille. Pellejä sanon minä! Kauniita ja rohkeita ei meidän johtajista koskaan saisi aikaan, mutta ehkä Pahat ja pelkurit - sarja menestyisi erinomaisesti. Raha on kaikki, elämä ei ole mitään! Ei ihme, ettei Luoja ota meihin yhteyttä! Ja sodat ja murhat ne vasta järjetöntä puuhaa ovatkin! Kuin pikkulapset hiekkalaatikolla sodimme ja tapamme toisiamme. Tämä on erittäin harmillista, koska meille on suotu, suhteessa muihin elollisiin tällä planeetalla, runsaasti älykkyyttä. Suuri älykkyys (tai liian vähäinen) ei näytä olevan hyväksi meille ja varsinkaan muille. Ehkä olemme universaalin älykkyyden tasolla vasta teini-ikäisiä (tai vauvoja) ötököitä, jotka vain räyhäävät ja luulevat tietävänsä kaiken. Miksi emme ota älykkyydestämme kaikkea irti ja yritä elää sovussa. Yhteinen hyvä rules!

Raha ja valta valitettavasti lietsovat huonoa käytöstä. Heikot ihmiset menevät sekaisin saadessaan liikaa rahaa eli valtaa. Meidän pitäisi pikaisesti saada tuo raaka kapitalismi nujerrettua ja rahan keräämisen tilalle jotakin kehittävämpää tekemistä. Ajatelkaa ihmiset itse! Älkää uskoko kaikkea, mitä teille sanotaan! Olemme rakentaneet sairaan systeemin, joka haluaa itse elää. Istumme kuin junassa, jonka kiinassa tehdyt jarrut ovat jo aikoja sitten menneet rikki. Näin se vain on, että tätä junaa emme voi enää pysäyttää. Se pysähtyy joskus seinään ja jäljet tulevat olemaan sen näköiset. Toivottavasti ihmiskunta tulee selviytymään tästä tällistä. Tai ehkä olisi kuitenkin parempi tälle planeetalle, että ihmistä ei enää olisi.

No mutta takaisin asiaan.

Haluan siis tietää, miksi olen olemassa. Minusta on silti ihana herätä aamulla tietämättä miksi olen olemassa. Tietämättömyys antaa minulle voimaa. Tietämättömyys on voimista voimakkain rakkauden ja surun rinnalla. Entä mitä tunteet ovat? Koska meillä on tunteet, TÄYTYY niillä olla tarkoitus! Mitään ei voi syntyä ilman tarkoitusta, ei edes tunteita. Tai siis miksi luoda mitään turhaa? Älkää aliarvioiko niitä! Kuunnelkaa ihmiset sydämmiänne! Minä rakastan tietämättömyyttäni, mutta silti haluan tietää. Ehkä Luoja pitää meitä juuri tämän takia tietämättöminä!

Ehkä olemme tietämättöminä henkisesti arvokkaampia!

Ehkä tietämättömyys on avain tietoon!

Tai ehkä meidän ei tarvitse etsiä Luojaa, vaan HÄN ETSII MEITÄ!

Tai ehkä Luojamme on vain meitä miljardi vuotta kehittyneempi elollinen, joka yrittää etsiä omalle olemassaololleen tarkoitusta!

Ja, mitä pahaa siinä olisi, jos Luojaa ei olisikaan! Olisiko se paha juttu, jos Kaikkivaltias Taivaan Herra ei olisikaan luonut meitä? Ei minusta. Elämämme olisi siis arvoitus!

Elämämme on arvoitus! Minusta elämä on ihanaa! Olen osa arvoitusta!

Uskon kuitenkin, että jonkinlainen Luoja on olemassa. Mitkä ovat hänen aikeensa ja mitä hän itse loppupeleissä on luonut, en tietenkään osaa sanoa. Mutta, koska olen täällä, YRITÄN ainakin ymmärtää itseäni ja Hänen tuntemattomuutta. Eihän sitä olekaan vasta kuin noin kymmenen miljardia ihmistä viimeisien tuhansien vuosien aikana yrittänyt.

"Tiedä tai kuole tietämättömänä."

-Erno